Keittiön triplet maalattu

Tein pienen apumaalauksen keittiön yhteen ikkunaan tämän kuun alkupuolella, siitä mainitsinkin. Se oli se ikkuna, johon kesäksi laitetaan irtokarmi verkkoineen ja ainut jota availlaan. Tietenkin yhden maalauksen jälkeen triplessä vieressä olevat näyttivät ihan kamalilta.  Ei niitä viitsinyt katsella sellaisenaan vaan maalattava nekin oli.

Mies otti tuplat käsittelyyn, jotka kahdessa ikkunassa olivatkin olleet koko kesän paikoillaan, ja hioi pinnat kaikista valmiiksi.

Minulle jäi pokien ja karmien rapsuttelu ja maalaus, jonka aloitin sunnuntaina. Päivä oli kirkas ja aurinkoinen, hyvä valo maalata vielä alkuillallakin. Kappa myttyyn ylös ja salusiinit sivuun, purkki auki ja pensseli käteen!

Taivas oli niin kauniin värinen, että oli pakko suunnata kamera sinne.

Jos joku katsoo oikein tarkkaan, niin tiedoksi vaan että nuo minun "leveät linjat" oli sovittu juttu. Maalia piti mennä tarkoituksella myös ikkunalasin ja pokan väliin :)  Siksi jätin teippaamatta lasit ja jälkikäteen vain työntelin reunat siistimmiksi terällä. Nuo ulommat ikkunat ovat sen verran sopivan väljiä tuulettuvuuden vuoksi, että myös sadevesi pääsee lasin ja puitteen väliin ja tarvii välillä ujuttaa sinnekin uutta maalia.

Maanantaina oli tuplien maalauksen vuoro. Navetassa ne oli hiottu, joten päätin työstää ne siellä ja talveksi sinne siirretty pöytä toimi tukevana alustana. Mutta herttinen sentään miten kylmä siellä jo oli! 

Olin teippauksen tehtyäni jo niin jäässä, että päiväkahvit piti keittää ja käydä sisällä lämmittelemässä. Yksi pusero lisää ja untuvainen takki päällä sitten jatkamaan, eikä kestänyt kauan kun oli kaikki kolme maalattu. Yhtään ei tehnyt mieli fiilistellä muuten niin mukavaa maalaamista siinä kylmyydessä! 
Opin myös nopeasti, että kannattaa ensin maalata jakopuitteet ja muut lasiin päin kallellaan olevat pinnat ja vasta sitten suorat reunat, ainakin minusta se meni kätevämmin niin. Muutama turha veto pensselillä opettaa kummasti kun on kylmä.

Teippauksessa käytin läpinäkyvää ikkunateippiä, koska maalarinteipit oli käytetty niin loppuun että jäljellä oli vain jokunen yhden tai pari talvea tallissa kylmässä ollut rulla, joista teippi lähti suikaleina... Melko pian maalattuani poistin teipit kun muistin kuulleeni sanat: kuinkahan tiukasti se tarttuu lasiin ? Ei hätiä rakkaani, hyvin irtosi.

Sisimmät sivut näistä vain maalattiin, puut puitteissa ovat tuplissa hyvässä kunnossa eivätkä kaivanneet kuin siistin ja puhtaan valkoisen pinnan.
Uusi maalipinta näyttää niin kivalta tällaisessa vanhassa miljöössä!

Tällä hetkellä ulkolämpötila on vain +3 astetta!! Onneksi sain laitettua tänään tuplat paikoilleen! On kai pakko alkaa totuttelemaan syksyn viileyteen, kauan saimmekin nauttia lämpimästä säästä! Voisin kyllä jatkaa sitä vieläkin... 

Lattian avaus musiikin tahdissa

Hupsista vaan, pari viikkoa mennä hurahti edellisestä bloggauksesta!

Ensimmäinen viikko meni vanhimman tyttären luona koiranhoitajana Pohjanmaalla, samalla matkalla äidin kanssa tapaamisia.
Hymyilyttää vieläkin kun äitini pyynnöstä selvittelin hänen luotaan puhelimella sukututkimusasioita ja hän sanoi: "Langattoman puhelimen jotkut nappulat ovat alkaneet jumittamaan, joten soita sillä toisella."  

Ja minä istahdin toisen puhelimen luo... WHA! Pienen hetken piti miettiä numeroiden pyörittelyä, on siitä niin kauan aikaa kun viimeksi soitin tuollaisella  :D

Reissussa ollessani vaihtelu virkisti niin mukavasti, että otti aikansa päästä taas vauhtiin omien nurkkien kunnostamisessa. 

Leivinuunin kylkihellan kunnostusprojekti on jämähtänyt muutamiksi viikoiksi ja ajattelin nopeuttaa projektia hankkimalla miehelle yllätykseksi kasan tulitiiliä ja paketin laastia.  Oli hänellä varattuna säkki laastia ja tavalliset tiilet olisivat käyneet kuulemma myös hyvin, mutta tuumasin ettei noista ainakaan huonompaa tule ja tuossa lattialla kököttäessään saavat aikaan ehkä inspiraation!

Ja saivathan ne. Lauantaina hän aloitti sitä tekemään ja minä kun en muuraamisessa osaa auttaa (ainakaan noin vaativassa kohdassa jossa on myös väliä miten sen tekee), menin tokaisemaan ääneen että mitäköhän minä tekisin? No, jos vaikka ottaisit tuolla loput lattialankut pois, sanoi mies. Pari viikkoa sitten hän oli irrottanut ensimmäiset abt neljä lankkua. Se olikin ihan ajankohtainen homma, että kylppäriprojekti etenee.

Aikoinaan keittiön lattiaa avatessaan hänen kauhukseen lattian alla olevasta betonineliöstä paljastui keskikokoisen koiran luuranko, siis ihan kokonainen ja ehjä, tosivanha ja ihan kuiva. Sikäli outo juttu se oli, että siihen neliöön ei ollut mitään aukkoa mistään suunnasta ja meidän tietojemme mukaan talossa ei ollut ollut koiraa ainakaan vuosikymmeniin. Supikoira tai muu kuljeksija ei olisi päässyt siihen tilaan mitenkään, taitaa jäädä mysteeriksi koko asia. Puistattaa vieläkin kun alan ajattelemaan sitä!

Siispä ymmärrän hyvin, ettei lattioiden avaaminen ole niitä houkuttelevimpia hommia sen kokemuksen jälkeen.

Minä sitten ryhdyin töihin. Voi selkäparkaani, kuinka alkoikaan tuntumaan ikävältä jo ensimmäisen lankun jälkeen! Mitä ihmeellisimmissä asennoissa piti kumarrella ja nostella sorkkaraudalla pikkuhiljaa naulakohdista, että lankut saa ehjinä pois paikoiltaan. Oli kyllä todella raskasta, hiki alkoi virrata!

Kevennystä hommaan kaivatessani, muistin että aikomukseni on ollut jo pitkään kuunnella kaikki vanhat C-kasetit läpi ja tässä kohdassa oli hyvä aika aloittaa kuunteleminen. Meillä on keittiössä liikkis radio-kasettisoitin, johon sujautin ensimmäisen. 
Olihan miehellä hauskaa, kun minä huhkin ja hikoilin ja lauloin Lea Laven´in mukana: "...Mikä vitsi tää on, beibi, mikä vitsi on...On niin kuuma-a-a.. .Auta mua päästä viilenemään..."  Biisi on vuodelta 1975 :)

Kaikki lankut sain nostettua ja naulat poistettua. Aikaahan siihen meni kun piti useaan otteeseen pitää pieni huilitauko ja vasta loppuvaiheessa mies tuli katsomaan ja näytti kuinka paljon helpommin saa sorkkaraudalla ruostuneet pitkät naulat poistettua kuin vasaralla...

Lopuksi oli ajatuksena, että purua siirretään sivuun ja alla olevaa lautaa avataan sellaisen miehen mentävän reiän verran josta sitten putkihommat ja muut hoituu. Tätä lattiaa ei ollakaan avattu meidän aikanamme ja yllätys oli positiivinen eristeen suhteen, Kuivaa ja tiivistä purua noin 40 cm. Reunamilta purut olivat osittain laskeneet ja keskemmällä vain hiukan lisäystä tarvitaan. 

Purut siirrettyämme tuli vastaan toinen yllätys, sekin kyllä positiivinen vaikka kaivuuhomma ei tuottanutkaan jatkoa tästä kohdasta. Eristeen alla oli nimittäin paperin lisäksi vankka lankkupohja. Siihen ei raaskittu tehdä reikää, täytyy käyttää toista reittiä ja tulla makkarin lattian kautta jatkamaan hommia tuonne alle - sitten kun ehditään.

Lauantaina tuli hommailtua kuumissaan ja tänään palelin, siitä lisää huomenna!

Maalia, kuullotetta ja lepakoita

Kylppärin tekeminen edistyy verkkaisesti. Tähtäimenä on saada se valmiiksi ennen talvea. 

Katon pesemisessä oli huhkimista, välineinä katuharja, pyyhe ja pyykkipojat... Olihan siinä veivaamista pyyhkeen kanssa, virutella välillä ja taas kiinnittää paikoilleen. 

Katuharjan harjakset toimivat minusta hyvin tässä, sopivan pitkinä ja jäykkinä ne osuvat myös rakoihin hyvin.

Jälkeenpäin vasta mietin, minkähänlainen toimintatapa olisi ollut ammattilaisella tuommoisen kapean paneelikaton maalipesuun. Keittiössä pitäisi tehdä sama homma neljä kertaa isommalle pinnalle, täytyy sitä ennen ottaa selvää olisiko siihen olemassa joku helpotus.

Entisen kaapin paikkaan tartuntapohjamaali.

Sitten oli vuorossa taas yksi sellainen homma, jota tein ensimmäistä kertaa.

Katon maalauksen aloittamiseen päästyäni jo heti alkuvaiheessa huomasin, että minulla on liian vähän varattuna maalia. Olin kuvitellut sen riittävän, mutta tuossa ei ihan matikka toiminutkaan pelkkiä neliöitä laskemalla.  Mietin, kannattaisiko maalata kerralla paksummin niin pitkälle kuin maalia riittää vai antaa mennä koko katto vähän vähemmällä määrällä ja maalata toinen kerros myöhemmin. Jälkimmäinen tuntui paremmalta ratkaisulta, ties miten pitkään kestää seuraavan kerroksen maalaaminen ;)  On kuitenkin siistimpi katsella kokonaisuutta, vaikka jälki ei olekaan ihan tasainen ja kaapin kohta kuultaa vieläkin läpi. 

Mopokypärän suojapussiin oli kätevä sujauttaa valaisin maalauksen ajaksi!

                      

Keittiön ikkunan karmiin ja pokaan sisäpuolelle auttava maalaus ennen syyssateita.

Ensimmäinen pönttöuuni maalattu. Sävyssä oli kyllä hitusen sinerrystä, mutta ei nyt sentään ihan noin paljon kuin kuvasta voisi luulla. Taisi olla sininen hetki, kun otin kuvan :)

Ulkorakennusten ovissa maali oli alkanut irtoilla varsinkin kohdista, jotka ovat eniten alttiina sateelle ja lumelle. Ovia ei ehditty tänä kesänä maalaamaan kokonaan uudelleen, käsittelin ne vain kevyesti kuparin sävyisellä kuullotteella. Näissä kuvissa pinta on vielä märkää ja suurimmat kohdat joista maalia puuttuu erottuvat tosi rajusti, mutta kuivuttuaan ero tasottui. Kuvaa en muistanut ottaa kun kuivuivat, laitan sen joskus tuonnempana.

Meillä on pihapiirissä melkein joka vuosi bongattu lepakoita ja olemme laittaneet niille seuraavissa kuvissa olevan asumuksenkin. Ihan varmoja ei olla ovatko tänä vuonna asuneet tuolla vai kattotiilien välissä tai jossain muussa piilopaikassa. Illan tullen niitä näkee liitelemässä pihassa, harmittomia ja arkoja otuksia ovat. Kuvaa niistä vikkelälentäjistä en kyllä saa otettua.

Ensi viikko on minulla niin täynnä monenlaista touhua, että postaukset luultavimmin jäävät tekemättä. Toivottelen siksi hyvän viikonlopun lisäksi mukavia ja aurinkoisia syyspäiviä koko ensi viikolle!